1. |
Auringon jahti
04:24
|
|||
|
Kun aurinko laskee
ja taivas on tulessa
olen onnellinen
palavasta maisemasta
siinä hetkessä
soluni kihelmöivät
ne värähtelevät tanssiaan
omassa hiukkastodellisuudessaan,
ja kokonaisuuden osana ne muodostavat ihmiseläimen
täynnä kaipuuta, jota auringonlasku vetää puoleensa
se on kutsu seikkailuun
kauemmas
kauemmas
merille, vuorille, rauhaan, rauhattomuuteen
nousuun, laskuun, avaruuteen
kauemmas, kauemmas,
kirkkaampaan, kirkkaampaan
auringon jahti
ei lopu koskaan.
|
||||
2. |
Tiedon puu
04:48
|
|||
|
Verkkokalvojeni mustalle taustalle
kiertyvät puiden juuret
ne johdattavat salattua polkua pitkin alas
näkymättömään maailmaan
ylösalaiseen, jossa juuret kuiskivat toisilleen
ne hakevat lisää virtaa, ilmasta, vedestä
kasvattavat paksun rungon, joka levittyy oksiksi
kutsuvat luokseen linnut
levittämään sanomaa
Yksi linnuista
lehahtaa suljettujen silmieni taakse
mukautuu äänen värähtelyyn
sen sähkösiivet lyövät liekkiä
nostattavat värisevät hyökyaallot
lempeästi kuin hengenveto
en kutsunut sinua
mutta tulit silti
Kertomaan salaisuuudesta
kärsivällisyydessä kasteltavasta
tiedon puusta
Tiedon puusta
hyvän ja pahan tuolta puolen
avaan silmäni makaan sängyllä
katto ja sitä reunustavat huonekasvit
ovat elävä maalaus
minä liukenen
minä liukenen
annan mennä vaan
anna mennä vaan
|
||||
3. |
Valon kanssa
04:06
|
|||
4. |
||||
|
En päässyt vuorille asti
kun tunsin jo miten sanat katoavat tuuleen
tähtien välkkeeseen
aavaan pimeän valtamereen
joka velloo kaiken yllä
minä olen minä ja sinä sinä
kuin aalto on aalto ja toinen sen vierellä
kosmisessa myrskyssä
pilkahduksia, läikkeitä
juoksevat ja pulputtavat
kohoavat kohti aurinkoa
ja laskevat maan siimeen.
|
||||
5. |
||||
|
Himmenevän taivaan alla
pitelin kädessäni virtojen hiomaa kiveä
tunsin häilyvän paikkani maailmassa
jo tähänastisella matkallani
olen saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi
etsiä yhteyttä, vastaanottaa
salaisia signaaleita
olen saanut elää
sydämen tykytyksiä
tylsyyden auvoa
levottomia juttuja unen partaalla
olen saanut tuntea
kaikkeuden todellisen painon
kaikkeuden todellisen painon
kuin turvallisen peiton
josta rakensimme majan
ja sen suojassa
ihmetellä kuinka
päädyimme rantaan alkuliemestä
ja kirmasimme luolan perukoilta valoon
nykyhetkeen
pimeässä hohtavien muovitähtien alle
hymy kasvoillani
minä, tai jokin, virtaan.
|
||||
6. |
Viimeiset säteet
04:37
|
|||
7. |
Ajaton
03:48
|
|||
Tommi J. Vieno Turku, Finland
Tommi J. Vieno on turkulainen konemuusikko, runoilija ja musiikin tuottaja. Tommi J. Vieno käsittelee musiikissaa pyhyyden,
subliimin, romantiikan ja posthumanismin teemoja.
Vuonna 2022 Tommi J. Vieno julkaisi toisen pitkäsoittonsa nimeltään Kaikkeuden todellinen paino. Levy yhdistelee laaja-alaisesti konemusiikkia ja runonlausuntaa.
... more
If you like Tommi J. Vieno, you may also like:
Deeply enigmatic synth songs that feel like they should be piped into a far-off spacecraft.
go to album
OBSKURA : Various Artists
by OBSKURA
All proceeds from this hard-hitting industrial techno compilation go to benefit relief organizations helping Ukraine.
go to album
Noise Around Our Homes
by Formen
In these lean, buzzing tracks, Formen explores the interplay of electroacoustic noise and organic compositions.
go to album
An exploration of the concept of “closeness,” the latest from SAH is full of soothing, richly textured electronic music.
go to album
The Berlin-by-way-of-Michigan producer’s latest is an accomplished account of existential wonder and dread.
go to album
Pitch-black, spellbinding compositions from this Argentina-based composer, where sustained &mangled tones conjure haunting atmospheres.
go to album
The Round Table
by The Allegorist
The Allegorist reworks her stunning LP from February of this year with help from KMRU, Max Dahlhaus, and more.
go to album
